Mulla oli viimeinkin ihanat hiukset, sellaiset heinäpellon väriset, joissa on otsatukan ja sivuhiuksien alla tummanruskeaa. Suklaanruskeaa, sellaista tummaa. Ja ekaa kertaa mä kuulin, että ihmiset sano mun hiuksia ihaniks ja näteiks. Mä olin mun hiuksista niin ylpeä, vihdoin mä pääsin mun tavoitteeseeni.

Mä suunnittelin mun hiuksille turkoosia sävyä. Tiedättekö, sellaiset scene-hiukset, sen malliset mun oli. Niihin pitkiin takahiuksiin, joiden tarkoitus on tulla eteen, mä ajattelin tehdä turkooseja raitoja. Tai raidat, molempiin yks paksu. Tänään oli H-hetki. Ja mua pelotti, ihastutti ja jännitti samaan aikaan. Serkku ja sisko autto mua, kiitokset niille kuuluu kaikesta huolimatta. Mä värjäsin kaikki takahiukset turkoosilla, paitsi ohuet, blondatut slaissit. Ne mä sidoin ponnareilla pois tieltä ja kiedoin folioon. Niistä tulis upeet.

Pesu hetkellä mä pidin hiuksia ylhäällä ja pesin vaan turkoosia slaissia. Väriä lähti ihan sairaasti. Mä irrotin ne blondit hiukset ja meinasin irrottaa loputkin pestäkseni koko pään kerralla, mutta onneks en tehnyt niin. Pesin sitä turkoosia osaa vielä, mutta ne blondit tuli sekaan ja muuttu vihreiks. Mua itketti ja mä pesin ne toisen kerran, loput hiukset ylhäällä pidettyinä. Kun mä kuivasin hiuksia, oli turkoosi levinnyt epätasaseksi väri massaksi. Vihreetä, vaaleeta ja turkoosia, sinertävää. En tiedä miltä nää oikein näyttää, aika sotkusilta mielestäni.Ja merilevältä. Itkettää, koska en uskalla pestä näitä ollenkaan. Huomenna on pakko laittaa turkoosia uudestaan noihin pitkiin, että saan niistä tasaturkoosit. Mutta sitten voi käydä niin, että koko pää menee vihreeks. Ja miten pesen tiistaiks nää muut hiukset, jos en voi pestä takahiuksia? Sanokaapa se. Jos koko pää on värjättävä, niin vedän mieluummin kaljuks. Nää on muutenkin jo niin kuolleet nää hiukset.