No eipä oo tullu hetkeen tännekään kirjotettua :D Aika hiljaselta näyttää, jos viimekesältä on viimesin merkintä. Joten tämmöstä soopaa tänne sitte rustailen yömyöhään (tai aamuvarhaiseen) koneella. Että hei vaan 8))) Ymh, huomenna, tai tänään, on jo sunnuntai. Aika raskasta. Vois koittaa jaksaa mennä kouluun maanantaina. Ois pakko. OIis niin pakko mut evvaa jaksais.Mör.

Mulla oli viimeinkin ihanat hiukset, sellaiset heinäpellon väriset, joissa on otsatukan ja sivuhiuksien alla tummanruskeaa. Suklaanruskeaa, sellaista tummaa. Ja ekaa kertaa mä kuulin, että ihmiset sano mun hiuksia ihaniks ja näteiks. Mä olin mun hiuksista niin ylpeä, vihdoin mä pääsin mun tavoitteeseeni.

Mä suunnittelin mun hiuksille turkoosia sävyä. Tiedättekö, sellaiset scene-hiukset, sen malliset mun oli. Niihin pitkiin takahiuksiin, joiden tarkoitus on tulla eteen, mä ajattelin tehdä turkooseja raitoja. Tai raidat, molempiin yks paksu. Tänään oli H-hetki. Ja mua pelotti, ihastutti ja jännitti samaan aikaan. Serkku ja sisko autto mua, kiitokset niille kuuluu kaikesta huolimatta. Mä värjäsin kaikki takahiukset turkoosilla, paitsi ohuet, blondatut slaissit. Ne mä sidoin ponnareilla pois tieltä ja kiedoin folioon. Niistä tulis upeet.

Pesu hetkellä mä pidin hiuksia ylhäällä ja pesin vaan turkoosia slaissia. Väriä lähti ihan sairaasti. Mä irrotin ne blondit hiukset ja meinasin irrottaa loputkin pestäkseni koko pään kerralla, mutta onneks en tehnyt niin. Pesin sitä turkoosia osaa vielä, mutta ne blondit tuli sekaan ja muuttu vihreiks. Mua itketti ja mä pesin ne toisen kerran, loput hiukset ylhäällä pidettyinä. Kun mä kuivasin hiuksia, oli turkoosi levinnyt epätasaseksi väri massaksi. Vihreetä, vaaleeta ja turkoosia, sinertävää. En tiedä miltä nää oikein näyttää, aika sotkusilta mielestäni.Ja merilevältä. Itkettää, koska en uskalla pestä näitä ollenkaan. Huomenna on pakko laittaa turkoosia uudestaan noihin pitkiin, että saan niistä tasaturkoosit. Mutta sitten voi käydä niin, että koko pää menee vihreeks. Ja miten pesen tiistaiks nää muut hiukset, jos en voi pestä takahiuksia? Sanokaapa se. Jos koko pää on värjättävä, niin vedän mieluummin kaljuks. Nää on muutenkin jo niin kuolleet nää hiukset.

Joo no en mä kun vähän jännitä. Kivaa että saan elämältä jotain, minkä vuoks elää. Tää on parasta, mutta huono puoli tässä on jännittäminen. Itsensä esille tuonti ja suhteiden luominen jännittää tosi paljon. Mutta ehkä se on vaan terveellistä. Terveellistä että mä jännitän esiintymistilanteita. Niinhän ne muutkin tekee. Ja valheellista olis jos sanoisin etten jännitä mitään. Niin, ja kaikki tää meni mun uniin viimeyönä :D Se uni oli hirveen hauska. Ja mä heräsin siihen että oli kylmä, ikkuna oli ollu auki yön ajan.

Hän on aina läsnä
Hän läpinäkyvä
Sitä ei näe jos se on lähellä
Se on siinä, se on tässä
Se on monen elämässä.

Tartu tilaisuuteen, tartu henkeen uuteen
jätä vanha taakse, unohda kaikki
Heitä paperi tuleen palamaan
Se ei saa menneitä koskaan katoamaan.

Hän osaa olla hiljaa
Hän ei olemassa olostaan sano sanaakaan
Sillä ei ole kaikki hyvin
se on meille painajainen
Ei anna mitään anteeksi
Saa meistä kaikista tarpeeksi.

Tarttuu pimeään pulloon
kaataa kaiken niskaamme
Kuolla  me kaikki saatamme
Hänen käsiinsä kaadumme
Menetämme henkemme
Se on meidän kohtalomme.

Hän jättää kaiken puhtaaksi
ei tee itseään olevaksi
Lähtee luotamme yhtä nopeasti kun tulikin
Enää häntä näe en
hän oli viimeinen.

Toivoin ettei näitä kommentteja ja kirjoituksia tarvitsisi kirjoittaa tänne. Ei näitä, mutta kirjoitin nyt kuitenkin. Tänään on torstai. Vihaan torstaita koska sillon alan odottamaan perjantaita ja viikonloppua. Torstait on perseestä. Istun osastolla. Ei, en suljetulla tai avoimella osastolla vaan osastolla. Osastoksi kutsun Harmonikanrakennus osastoa. Jep, täällä opiskelen hanureiden vingutusta ja rakentamista. Pitäisi nytkin tehdä töitä eikä kirjoittaa tätä. Mutta minkäs voit? Ei oikein suju opiskeluni täällä. Olen yrittänyt ja yritän edelleen mutta vastaan saan pelkkiä risuja. Ja käpyjä, ehkä. Niissä kompuroiden tarvon vastahakoisesti eteenpäin, tuloksia syntyy, joskus ei.
    Käyn kaksoistutkintoa. Yo- ja ammattipaperit käteen kiitos. On se rankkaa, niinhän mulle sanottiin kun tulin tänne. Eilen oli 1. kurssin englannin uusintakoe. Se oli vähän hankala mutta pääsen läpi, i hope so. Huomenna on ruotsin 2. kurssin koe. Ja sitten 18.3  on englannin 2. kurssin koe. Jes. Näillä eväillä jatketaan.  Ja muitakin tehtäviä on. Pelottavaa. Hukun tehtävä tulvaan ja ahdistus on liian suuri. Mutta yritän selvitä parhaani mukaan. Se jää nähtäväksi kuinka kauan porskutan ehjillä aivoilla.

Minkäs sille voi jos saa käytetyt aivot syntymäpäivälahjaksi.